Tommi Laitinen Ihminen ihmettelee

Kenen kannatuslauluja laulat, sille laulujesi laulamisesta maksat

Alexander Stubb avasi muutama päivä sitten sanaisen arkkunsa ja aiheutti ainakin pienessä piirissä sekä hilpeyttä että kummastelua. Lyhyen ajan sisällä hän nimittäin kommentoi ensin hallituksen tekevän kaikkien aikojen kokoomuslaisinta politiikkaa ja sitten suomalaisten olevan matkalla kohti liian kovaa yhteiskuntaa. Moni ehkä totesi mielessään: ”No shit, Sherlock?” Silloin kun asioita lähestyy numerot, liike-elämä ja talous edellä, siinä hyvin helposti ihmiset unohtuvat. Talous ja liike-elämä ovat vuosikymmenten ajan olleet kokoomuslaisen politiikan nuolenkärkiä, joka on empaattinen omiaan, muttei juurikaan muita kohtaan. Kokoomuslaisin politiikka johtaa auttamatta talouseliitin johtamaan kovaan yhteiskuntaan, merito- ja monetokratiaan, kuten teokratioissa yhteiskuntaa johtaa uskonnollinen eliitti ja yhteiskunnallisen toiminnan suunnan näyttävät uskonnolliset dogmit.

Vuonna 2006 Helsingissä järjestettiin Aasian ja Euroopan maiden huippukokous (ASEM). Sitä alusti Aasian ja Euroopan kansalaisjärjestöjen konferenssi (AEPF), josta oli tarkoitus nostaa asioita ja aiheita huippukokouksen asialistalle. Tuossa varjokokouksessa minulla oli ilo ja kunnia tavata kiinalaisia, valtiollisten kansalaisjärjestöjen edustajia.

Kiinalaisilta kuulin kahdessa eri istunnossa kaksi eri kysymystä, jotka ovat jääneet mieleeni. Ensimmäinen koski ihmisoikeuksia. Mitä ne ovat? Eurooppalaisille ihmisoikeudet ovat itsestäänselvyys, joten miten voi olla ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä ne tarkoittavat. Tiesin Kiinan olevan yksipuoluediktatuuri ja kiinalaisten joutuvan koulussa sisäistämään valtiollista propagandaa sekä heiltä rajattavan meille vapaata tietoa esimerkiksi torjumalla heiltä pääsy tietyille länsimaisille sivustoille. Viime vuoden aikana Suomen poliittinen ilmapiiri herätti uudelleen tuolloisen ihmetykseni. Kun hallituspuolueiden edustajat tekivät päätöksiä, jotka olivat kansainvälisiä ihmisoikeussäädöksiä ja perustuslakia vastaan, oli pakko sanoa, että jos Kiinassa meno on kovaa, Suomi ei tule tällä menolla jäämään kauas jälkeen. Ikään kuin myös suomalaiset eturivin poliitikot olisivat unohtaneet ne meille niin itsestäänselvät ihmisarvot. Enkä viittaa tässä kohtaa millään tavalla viime kesänä alkaneeseen keskusteluun pakolaisista ja islamista, vaan viittaan keskusteluun kansantaloudesta ja toimista sen ”pelastamiseksi”.

Toinen kiinalaisten kysymys koski demokratiaa. Yksipuoluejärjestelmästä ja -diktatuurista katsottuna sitä on varmasti vaikea ymmärtää. Diktatuurin kun ajatellaan olevan demokratian vastakohta. Esimerkiksi Kiina, Neuvostoliitto ja Pohjois-Korea ovat hienosti osoittaneet, että diktatuuri voi nykyaikanakin toimia. Kyse on vain lähinnä siitä, miten ja millaisin seurauksin se toimii. Demokratia on ihmisoikeuksien lailla nykyeurooppalaisille itsestäänselvyys. Me tiedämme ainakin auttavasti, mikä parlamentaarinen järjestelmä on ja miten se toimii. Demokratian eli kansanvallan vahvuus on aina ollut (kansan ja kansanedustajien) moniäänisyys, joka on käytännössä tarkoittanut sitä, että päätöksiä tehdään keskustellen, harkiten ja erilaisista mielipiteistä huolimatta edes jonkinlaisella yksimielisyydellä. Jos yksimielisyyttä ei löydy, päätös jää jotakin eturyhmää sapettavasti tekemättä. Diktatuurissa päätöksiä tehdään jatkuvalla yksimielisyydellä ja usein yhden eturyhmän toiveet mielessä. Jo pelkästään edellisten vaalien alla julkaistuja poliittisia karttoja tarkastellen oli selvää, että Suomella tulee olemaan oikeistolaisin hallitus ikinä. Jopa siinä määrin, että joukossa on äärioikeistolaisia, ja sillä tulisi olemaan väistämättä vaikutusta siihen, millainen yhteiskunnallinen ilmapiiri yhteiskunnassa tulee jatkossa olemaan, millä tavalla asioista päätetään ja mitä keinoja käytetään. Siinä missä yhdet riemuitsivat nykyisestä hallituskokoonpanosta, toiset näkivät Suomen astuneen hallitusten toimien yksisuuntaisuuden vuoksi eräänlaiseen kokoomuslaiseen yksipuoluediktatuuriin, jota toteutettiin Keskustan johdolla, kolmen hallituspuolueen voimin. Ja silloin kun moniäänisyydestä luovutaan, päätöksenteosta ja uudistusten läpiajamisesta tulee huomattavasti nopeampaa ja tehokkaampaa eli saadaan enemmän aikaan. Kyse on siis vain lähinnä siitä, miten ja millaisin seurauksin.

Olemme Suomessa siirtyneet eräänlaiseen ”teokratiaan” ja ”diktatuuriin”. Ihmiset ovat sopeutuva laji ja kiinnittävät usein omassa elämässään enemmän huomiota oman elämänsä edellytyksiin ja arkeen kuin päätöksentekijöihin sekä sen oppeihin. Me, kansalaiset, kun voimme toimia omien asioidemme eteen hyvin vähän sen jälkeen, kun olemme vaaleissa antaneet vallan poliitikoille, ”kansanedustajille”. Kun demokratian vahvuus on moniäänisyys, nykyisen yksiäänisyyden vuoksi demokratiasta tulee synkkä vitsi. Eikä ole millään muotoa erikoista, että kaikki eivät ymmärrä sitä vitsiä. Meillä kun on kaikilla hieman erilainen huumorintaju. Alexander Stubbin huumorintaju vaikuttaa olevan koetuksella, kun hän kommentoi, että olemme matkalla kohti liian kovaa yhteiskuntaa. Ehkei hän vielä ymmärrä vitsiä kokonaisuudesaan. Hän ja hänen puolueensa kun ovat tuon nykykehityksen, kovien talousarvojen airut. Me ihmiset olemme ristiriitainen ja puuttellinen laji. Me haluamme hyvää niin itsellemme kuin muille, mutta meidän toimemme voivat johtaa aivan päinvastaisiin tuloksiin. Hyvässä uskossa ja yhteen oppiin uskoessamme, me voimme ajan kuluessa tuhota itsemme ja toisemme. Olisiko aikaa pienelle itsetutkiskelulle?

Asian selvyydeksi loppuun pieni kaava, joka on räikeä yksinkertaistus, mutta kuvaa diktatuurin ja kovien arvojen yhteyttä yhdistettynä vaihtoehdottomuuden ilmapiiriin, joka on leimannut nykyhallituksen toimia ja sen talouspoliittisten linjausten kannattajien puheenvuoroja.

Alexander Stubb: Teemme kokoomuslaisinta politiikkaa = Olemme matkalla kohti liian kovaa yhteiskuntaa.

Eihän se kaikkia häiritse. Kiinnostavaa on, että jälkimmäiseen huomioon on herännyt kokoomuslaisuudestaan ylpeä valtiovarainministeri ja puolueen nykyinen puheenjohtaja. Voisiko asialle tehdä jotakin muuta kuin kertoa olevansa "empaattinen" ja "tosi pahoillaan"?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat