Tommi Laitinen Ihminen ihmettelee

Teemu Selänne puhuu ja kansa tulkitsee

Mielipidevaikuttaja Teemu Selänne tarttui twiittauksessaan (26.1.2016) kiinni Aleksi Valavuoren Facebook-kirjoitukseen. Lyhyessä twiitissään Selänne tuntui olevan täysin samoilla linjoilla Valavuoren kriittistä tulkintaa ansaitsevan kirjoituksen kanssa. Tästä seurasi tähän historialliseen hetkeen hyvin sopiva some- ja mediakohu, johon ovat osallistuneet mm. MV-lehti ja vasemmistolaiset poliitikot. Isänmaallisten sankariksi nostettu Selänne ansaitsi hetkessä rasisti-leiman ja joutui jälkikäteen selittelemään mitä hän twiittauksellaan tarkoitti.

Selänne on maailmaa nähnyt, suomalaisten sankari. Hänen elämänsä lienee tasapainossa, joten hänellä ei ole mitään syytä radikalisoitua tai asettua isänmaallisten radikaalien puolelle. Blogikirjoituksessaan, jossa hän pyrkii avaamaan motiivejaan, hän esittää kiihkottomasti näkökulmansa ja tuomitsee rikollisuuden riippumatta siitä, onko rikollinen kantasuomalainen vai ulkomaalainen. Lisäksi hän kertoo, minkä vuoksi hänen ulostulonsa tapahtui nyt: turvapaikanhakija on raiskannut hänen kaverinsa alaikäisen tyttären.

Selänteellä ei ole oikein varaa puhua maahanmuuttoa vastaan. Hän on itse maahanmuuttaja muutettuaan Suomesta Yhdysvaltoihin, joka on ”Yhdysvaltain saamelaisia" eli "intiaaneja" lukuunottamatta täysin maahanmuuttajien, pakolaisten ja elintasopakolaisten luoma valtio. Yhdysvaltoja ja Suomea yhdistää lisäksi se, että molempiin maihin on rantautunut maalle aiemmin vieras uskonto: kristinusko, josta on tullut ajan kuluessa valta- ja valtionuskonto. Vallassa olevat uskonnot pyrkivät yleensä torjumaan vieraat vaikutteet. Yhdysvalloissa kristillinen enemmistö on lietsonut muutaman vuosikymmenen ajan mediaa myöten pelkoa islamia kohtaan. ”Asiantuntijoiden” Koraani-tulkinnoista on tullut ainoita oikeita tulkintoja, ja nuo amerikkalaisen median lietsomat pelot sekä tulkinnat ovat maahanmuuttaneet Suomeen. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka nyt puhutaan median osalta verrattain tuoreesta ilmiöstä, vieraan uskonnon pelko ei ole ilmiönä uusi.

Juutalaisia, kristittyjä ja arabikulttuurista tulevia, nykyisiä muslimeja, on vainottu vuosituhansien ajan. Erilaisia ja vähemmistöjä on vainottu aina. Pahimmillaan heitä on tapettu massoittain milloin milläkin tavalla. Vainot ovat kääntyneet kuitenkin myös ryhmän sisäiseksi voimaksi. Ne ovat tiivistäneet uskonnollisia yhteisöjä. Mikään ei ole ihmisen perusluonteessa muuttunut, vaikka maailma on teollistunut, tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan, ihmiset saavat matkustaa entistä vapaammin ja ovat lähentyneet internetin myötä toisiaan, edelleen ”Tero haisee kakkalle” ja ”minä haisen ruusulle”.

Selänteen toisessa kotimaassa eri kulttuuritaustat ovat paljon sekoittuneempia kuin Suomessa. Silti ero on nähtävissä siellä, mistä osa Suomessakin niitä eroja etsii: rikostilastoista. Rikostuomioita saavat edelleen eniten afroamerikkalaiset ja espanjankieliset vähemmistöt. Johtuuko se heidän etnisyydestään? Aika päivää sitten rikollisuus on liitetty esimerkiksi tulotasoon, koulutuksen tasoon ja yleisesti mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan elämäänsä. Sosiaalisesti ja taloudellisesti syrjään jääneet, jätetyt ja jättäytyvät kuuluvat riskiryhmään, jossa rikollisuus, erilaiset addiktiot ja ääri-ilmiöt paremmalla todennäköisyydellä kehittyvät.

Rikoksia tekevät kuitenkin myös kansan sankarit ja taloudellisesti menestyvät. Vaikka lakien tulisi olla tasa-arvoisia ja koskea, kuten Selännekin tekstissään vihjaa, kaikkia taustastaan riippumatta, ikävä kyllä näin ei ole. Valkoiset ja rikkaat saavat Yhdysvalloissa keskimäärin lievempiä tuomioita. Menestys, valkoihoisuus, kristillisyys ja jääkiekonpelaaminen eivät tee kuitenkaan immuuniksi rikollisille toimintatavoille. Selänteelle tutussa ja suomalaisten rakastamassa urheilulajissa, jääkiekossa, on tänä päivänä hyvin monennäköistä ja -taustaista pelaajaa. Suurin osa heistä on valkoihoisia, mutta siitäkin huolimatta heitä on tuomittu niin huumausainerikoksista kuin raiskauksista. Tämäkään ilmiö ei ole uusi.

Selänteen viestin ydin on nähdäkseni kuitenkin rikoksista rankaisemisessa. Hän vaatii kovempia tuomioita raiskauksista. Kuten Raamatun ja Koraanien lakien, myös maallisten lakien tarkoitus on toimia pelotteena ja suojana: jos teette väärin, teitä rangaistaan. Tällä tavalla on pyritty suojelemaan yksilöihin kohdistuvalla rangaistuksen uhalla yhteisöä ja yksilöitä, vaikka todellisuus olisikin toista. Lakien tasa-arvoisuus toteutuu, jos samat säännöt koskettavat kaikkia taustasta riippumatta. Olet tuomari, jääkiekkoilija tai valmentaja, yritysjohtaja tai työtön, miljonääri tai varaton, valkoinen, harmaa tai musta, kristitty, ateisti, buddhalainen tai muslimi, joudut vastaamaan rikoksen tehtyäsi teoistasi, ja rangaistuksesi on taustastasi riippumatta sama kuin kenellä tahansa muulla. Tämä on tasa-arvoa, josta suvakit puhuvat ja lienevät yhtä mieltä.

Selänteen blogiteksti on suvaitsevan realistin mielipide. Suvakeissa on varmasti sinisilmäisiä, jotka uhkaavat epäsuvakkeja olemalla kovasti viehättyneitä erilaisuudesta ja halaamalla puita päivätyökseen, mutta suurin osa ns. suvakeista ymmärtää realiteetit ja ovat huolissaan tilanteesta. Keskustelu käy mahdottomaksi, jos vain äärikannat ovat äänessä ja jokaiseen vähänkään äärilaidaksi tulkittuun huudahdukseen vastataan huudolla ja leimakirveellä: "isänmaallinen". Selänteen kohdalla näin toimi välittömästi MV-lehti. Selänne on kantanut  leijonapaitaa päällään kolmisenkymmentä vuotta ja ollut monien suomalaisten sankari yli kaksi vuosikymmentä. Mutta miten hänen isänmaallisuuttaan tulkitaan? Hänen retoriikassaan on paljon samaa kuin presidentti Sauli Niinistön uuden vuoden puheessa ja Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön lukuisissa kirjoituksissa. Koska keskustelu on niin tunnepitoista ja -latautunutta, sillä ei enää olekaan suurta merkitystä, mitä ihmiset sanovat, vaan kuka sanoo miltäkin "puolelta". Niinistö on Vihreä, joten hänen ei tarvitse edes julkisesti lausua olevansa Vihreä, koska hän on joka tapauksessa "väärää mieltä". Sellaiset ihmiset puhuvat jo lähtökohtaisesti paskaa. Selänne on suomalaisten sankari, varmasti isänmaallinen, joten mitä ikinä hän sanoo, häntä kuunnellaan. Tässä tilanteessa tuntuukin olevan tärkeämpää, kuten Suomen sisällissodassa, valita puolensa. Vaikket valitsisi, jommalle kummalle puolelle joudut joka tapauksessa.

Suvakkien ja epäsuvakkien välinen ero kiteytyy kuitenkin nähdäkseni käytännössä yhteen asiaan: lakeihin.

Suvakit ovat suvakkeja sen vuoksi, että he kunnioittavat lakeja ja niiden yleismaailmallista sitovuutta kansainvälisten sopimusten vuoksi. Siksi esimerkiksi Lähi-Idästä Suomeen eksynyt terroristi saisi rangaistuksen Suomessa kiinni jäädessään, muttei välttämättä kotimaassaan. Kuolema olisi siellä kunniakkaampaa kuin vankilaan joutuminen. Suvakit pitävät kiinni yleismaailmallisesta ihmisoikeusjulistuksesta, joka määrittelee esimerkiksi liikkumisen vapautta, sanan- ja uskonnonvapautta, joista myös niitä kritisoivat epäsuvakit nauttivat. Tämä ei liity sinällään vain kysymykseen maahanmuuttopolitiikasta, vaan esimerkiksi talouspolitiikasta. Olisi esimerkiksi  yritysjohtajien etu, jos heihin sovellettaisiin eri pelisääntöjä (lakeja) kuin niihin muihin, jotka eivät ole kuin he. Niinpä oma käyttäytyminen olisi aina edullista tulkita sankarilliseksi toiminnaksi, talouden tai isänmaallisuuden edistämiseksi. Tästä näkökulmasta voisi raa'asti kärjistettynä ajatella isänmaallisen ”sananvapauden” harjoittajan, polttomurhaiskun tekijän tai raiskaajan tekevän työtä isänmaalleen ja edistävän puhdasta suomalaiskansallista kulttuuria, eikä sellaisesta pidä rangaista.

Suvakit elävät maassa maan tavalla. Tasa-arvoiset lait ja lain toteuttaminen on kaikkien etu. Tämä ajatus kiteytyy, palatakseni Teemu Selänteen isänmaalliseen blogitekstiin, seuraavaan kommenttiin: ”En hyväksy rasismia missään olosuhteissa. Hädänalaiset turvapaikanhakijat ansaitsevat turvaa Suomesta. Turvapaikanhakijoita kohtaan minulla ei ole mitään vastaan. Niitä suomalaisia tai Suomessa oleskelevia turvapaikanhakijoita kohtaan, jotka eivät osaa käyttäytyä, minulla on. En hyväksy rikollisuutta, enkä erityisesti raiskauksia missään olosuhteissa tekijän taustasta riippumatta.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

N. 57-83 sukupolvea sitten tänne Itämeren rantaan putkahti uusi kulttuuriryhmä Germaanien, Saamelaisten, Balttien ja Slaavien keskelle. Tänne saavuttuaan he aloittivat aktiivisen kulttuurin vaihdon jo tällä olleiden kanssa ja levityäytyivät asumaan Itämeren itäiselle rannalle. lopulta tuli kristinuskon huntu joka peitti alleen huljaa haalistuvan kulttuurin jättän viitteitä menneestä kuten kansan uskomuksia, kansanjuhlia ja runonlaulantaa.

Nyt noin 2000 vuotta myöhemmin on menossa toinen kansanvaellus näille samoille alueille. Saa siis nähdä käykö täsdä ssmoin kuin muinoin Itämeren-Suomalaisten tänne saavuttu, mutta hyvän ulostulon totta vie Selänne teki. Suvakista ja rasistista vain se että maailma ei ole mudtavalkoineen vaan on olemassa harmaa alue ja sen spekrit. Antamallasi määritelmällä olisin kuitenkin itse suvakki joka yhtyy Selänteeseen. Suvakki käsite ja määritelmä on kuitenkin reippassti häilyvämpi kun rasistin vaikka senkin käsitettä ja määritelmää tunnutaan venytettävän milloin minnekkin. Oma sukuni muutes tuli tänne pohjan perille Pohjois-Skotlannista Viikinkien mukana ryöstösaaliina eli vasta noin 30-35 sukupolvea sitten.

Sukupolvet on laskettu sillä taktiikalla että 10 sukupolvea vasta 300 vuotta.

Käyttäjän TommiLaitinen kuva
Tommi Laitinen

Kulttuurivaihto on tosiaan ollut aktiivista näillä leveysasteilla pitkään. Arabikulttuuri on ollut toistaiseksi suomalaisille vieraampi. Toki Suomen tataarit ovat ihan tunnettu muslimiryhmä, mutta heillä ei ole mitenkään näkyvä yhteiskunnallinen asema.

Uutena sanana "suvakki" on hyvinkin epämääräinen. Vastakkainasettelu äärioikeiston rasismin ja äärisuvaitsevaisuuden välillä on outo sekä epämielekäs. Joissain puheenvuoroissa on puhuttu äärisuvaitsevaisuudesta, jota ei ilmene missään muodossa (kuten ei äärirasismiakaan). Käsite on itsessään absurdi ja paradoksi. Nähdäkseni esimerkiksi suvaitsevalla ja kriittisellä realistilla ei ole suurtakaan eroa (eli suvakki vs. maahanmuuttokriittinen eivät ole pääsääntöisesti kovinkaan kaukana toisistaan). Jos siinä sitten heiluu luultavasti noin 50% kansasta noin suunnilleen asenteellisella keskilinjalla, yhtäkin väärää sanaa tai lausetta voidaan käyttää leiman antamisessa. Siihenpä kai tuo Selänteenkin "takinkääntö" perustui: yhden vuorokauden sisällä molemmissa leireissä. Jonkin tason ennätys Suomessa lienee? Uskoisin muutenkin, että ääripäissä on noin 1-10% kansasta. Sitä voi sitten miettiä, että jos ääripäissä olevat ovat tavalla tai toisella rasisteja ja ottavat tunnepuolisen kimmokkeen itselleen rakkaasta asiasta, niin miten sitä 90-99%:n enemmistöä pitäisi nimittää? Suvakeiksi vai rasisteiksi?

Terveisin 1/8 karjalalainen.

Toimituksen poiminnat