Tommi Laitinen Ihminen ihmettelee

Verotuksen ihanuus ja kurjuus

Verot ovat pinnalla yhteiskunnallisessa ja talouspoliittisessa keskustelussa. Yhdet voivottelevat sitä, että he maksavat palkastaan niin paljon veroja, kun taas toiset maksavat veronsa iloisina ja tietämättöminä siitä, kuinka paljon he maksavat veroja, mihin ne verorahat käytetään ja miksi he ylipäätään veroa maksavat. Monia närkästyttää sekin ajatus, että he maksavat ansaitsemastaan rahasta hieman eri laskukaavoja soveltaen jopa yli 100% veroa.

Verot eivät ole hyvinvointiyhteiskunnan, modernin ajan tuote. Raamattua edes hieman lukeneet ja Jeesuksen syntymätarinan tietävät muistanevat, että hänen jumalallisen persoonansa synnyinaikoihin "kaikki Rooman kansa oli verolle pantava". Verotus oli yleinen käytäntö Rooman valtakunnassa, ja jo paljon aiemmin. Ennen rahaa veroja maksettiin vallanpitäjille hyvin monessa eri muodossa mm. kullalla, viljalla, puulla ja muilla lahjuksilla. Verotusjärjestelmiä on ollut olemassa jo ennen rahaa.

Valta tai vallanpitäjät ovat aina olleet hierarkkisesti tavallisia työntekijöitä korkeammalla. Silti kansalaisten pitämiseksi tyytyväisenä, vallanpitäjien on täytynyt kyetä takaamaan kansalaisilleen tiettyjä palveluksia. Rooman valtakunnassa rahaa vuosi paljon myös vallanpitäjien taskuihin, mutta koko valtakunnan kukoistus oli silti riippuvainen siitä, että varaa käytettiin kouluihin, tiejärjestelmän rakentamiseen ja rakentamiseen, viemärijärjestelmiin, terveydenhuoltoon ja niin edelleen. Vallanpitäjät siis laittoivat rahan aina kiertämään saadakseen kehitettyä ja vahvistettua yhteiskuntaa. Koska raha oli vallanpitäjien luomaa, jokaisen rahaa ansaitsevan rahojen oli alunperin tarkoitus palata ”lyöjälleen” eli valtiolle.

Roomalainen raha sai arvonsa käytössä. Valtakunnan lyömää rahaa oli itseasiassa velvollisuus käyttää, ei sijoittaa tai säästää. Veronkiertäjät ja omaisuuksia kartuttaneet yleensä sotkivat jonkin verran talouden tasapainoa sekä romuttivat omalta osaltaan yhteiskunnallisesti turvallisia ja vakaita oloja. Rooma teki isoja satsauksia rajojensa vartiointiin, mutta lopulta valtakunta paisui omistajia ja johtajiaan myöten liian paksuiksi.  Surullisen kuuluisalla tavalla tämä on nähtävissä Rooman valtakunnan tuhoutumisessa. Mässäilystä ja rikkauksista tuli hyve, joka romahdutti koko roomalaisen järjestelmän.

Rahan yleistyessä yleismaailmallisena maksuvälineenä, markkina- ja verotusjärjestelmä kehittyivät. Silti verojen maksamisen perimmäiset motiivit pysyivät samoina. Niillä on rahoitettu kaikkien tunnettujen kapitalististen ja sosialististen valtioiden kehitys ja hyvinvointi. Kyse on vain pitkälti ollut siitä, että mitä osa-aluetta hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä on kehitetty. Jos ja kun valtiossa ei ole esimerkiksi toimivaa koulutusjärjestelmää, terveyspalveluita sekä yleistä turvallisuutta, syynä on varsin usein rahavarallisuuden ja omaisuuden epätasainen jakautuminen, josta puhutaan varojen epäoikeudenmukaisena jakautumisena. Yhdet eivät rikastua kolmeakaan työtä tekemällä, kun toiset rikastuvat nopeammin kuin edes itse ymmärtävät istumalla kokouksissa ja hengailemalla golf-kentän reunalla. Verotusjärjestelmässä ja yhteiskunnassa on siis ongelmia tiedossa aina tilanteessa, jossa valtio itse tai yritykset ja yhtiöt eivät palauta liikkeelle eli markkinoille lyötyä sekä luotua rahaa. Miksi sitten niin monet suunnittelevat verotustaan ja yrittävät vältellä korkeiden verojen maksamista?

Vielä keskiajalla kristillisen kirkon piirissä oli vahvasti vallalla ajatus, ettei ihminen voi palvella kahta Herraa: Jumalaa ja mammonaa (omaisuutta/rahaa). Katolisen kirkon piirissä rahaa verrattiin jumalaan, tosin väärään jumalaan. Rahan ja (J)umalan välinen yhteys on edelleen voimissaan. Fyysisesti Jumala näkyy esimerkiksi dollarin seteleissä. Kahdenkymmenen dollarin seteli julistaa: ”In God We Trust” (Jumalaan me luotamme). Kun uskonnollisessa käyttäytymisessä on paljolti kyse luottamuksesta jumalten tahtoon, kapitalismissa ja rahataloudessa kyse on luottamuksesta rahaan ja sen symboliseen arvoon.

Saksalaiset taloustieteilijät ja sosiologit Karl Marx sekä Max Weber tekivät tärkeää pioneerityötä kapitalismin tutkimuksessa. Heistä jälkimmäinen ei ole ensimmäisen tavoin kautta maailman tunnettu. Weberin tutkimus protestanttisesta etiikasta ja kapitalismista on kuitenkin syytä muistaa ja nostaa esiin, koska se tarjoaa ymmärrystä siitä, miksi pelkkä ihmisten luontainen ahneus ja vallanhalu eivät selitä rikastumispyrkimyksiä.

Katolisen kirkon valta on Rooman valtakunnan perintöä. Sen varallisuus on huima veronperinnän vuoksi, mutta katolisten piirissä varallisuuteen suhtaudutaan silti edelleen epäjumaluutena. Katoliset toki saavat anteeksi ahneutensa ripittäytymällä eli varsin helposti. Rahan merkitys muuttui kuitenkin myönteisemmäksi protestanttisten, katolista kirkkoa vastaan käyneiden ja kenties osin jopa rahaan jyrkemmin suhtautuneiden liikkeiden sisällä. Näistä liikkeistä keskeisin on kalvinismi, joka on vaikuttanut mm. Yhdysvalloissa erityisen suosittuun helluntailaiseen liikkeeseen (pentecostalism), jonka vaikutus on havaittavissa myös Suomessa.

Kalvinistinen työetiikka painotti työntekoa itseisarvona ja oman työn hedelmistä kieltäytymistä. Rahavarallisuuden karttuessa sitä alettiin sijoittaa eteenpäin. Varallisuuden kasvaessa kyse oli kaiken aikaa pidättäytymisestä eli rikastuessaankin monet rikkaimmat elivät vaatimattomasti. Rahaa ei ollut tarkoitus käyttää maallisiin nautintoihin, vaan rikkauksien kautta osoittaa ulkopuolisille, miten Jumala on siunannut oikeamielisiä. Jumalan siunaus ja yksilön hurskaus oli siis puhtaasti taloudellisilla mittareilla havaittavissa.

Protestanttisen kirkon sisällä nämä asenteet levisivät. Protestanttinen työetiikka on nautinnoista kieltäytymisen etiikkaa. Suomen kaltaisissa valtioissa silloin voidaan tietoisesti painottaa esimerkiksi työnteon tärkeyttä yhtenä hetkenä ja taloudellista tilannetta toisena hetkenä. Uusliberalistinen ja verokielteinen talouspolitiikka voidaan nähdä suorana seurauksena tästä ajattelutavasta ilman kovinkaan suurta painotusta hengellisyyteen. Rikastuminen vain on osoitus rikastuvan ihmisen ylivertaisuudesta suhteessa niihin ihmisiin, jotka eivät köyhyyttään, typeryyttään tai vapaasta tahdostaan rikastu.

Uusliberalistinen hanke on siitä nurinkurinen ideologia, että se hyötyy verotettavista, mutta suhtautuu verotukseen jyrkän kielteisesti. Verotusjärjestelmä nähdään vasemmistolaisena tai keynesiläisenä (sosiaalidemokraattisena) projektina, vaikka verotuksen historia on paljon tunnettuja talousteorioita pidempi. Uusliberalistisen näkemyksen mukaan pääomien vapauttaminen verotuksesta jakaisi tasaisesti varoja myös köyhemmille, mutta ajatus on sosiaalidarwinistinen. Sen näkemyksen mukaan rikkaiden rikkauden valuisivat alaspäin köyhimmillekin, vaikka tosiasiassa kaverit saisivat ehkä ilmaisia illallisia, mutta ajan kuluessa metsästäjät, kalastajat, ravintoloitsijat, tarjoilijat ja varsinkaan heitä heikommassa asemassa olevat eivät saisi kuin rikkaiden rahat, koska köyhimmillä ja keskituloisilla ei olisi enää heidän palveluksiinsa varaa. Darwinistisen näkökulman mukaan vahvimmat selviytyvät ja uusliberalistit ovat varmoja siitä, että he kuuluvat tuohon eliittiin. Heille rikkaus on ansaittua, eräänlaista ”jumalallista siunausta”. Rikkaus kirkastaa rikkaan omissa ja muiden silmissä ja verotus on ikävästi voittojen maksimoinnin tiellä.

Rahalla on monia symbolisia merkityksiä, kuten uskonnollisilla symboleilla. Varsinkin kristillisestä uskosta muistamme, miten Jeesus on vapahtaja, joka vapauttaa kärsimyksestä. Modernissa ja maallistuneessa maailmassa rahaan liitetään useita lupauksia, jotka olivat ennen uskontojen yksinomaisuutta. Kukapa meistä ei haluaisi olla vapaa. Siten maksimaalinen vapaus on saavutettavissa veroja kiertämällä ja omaisuutta keräämällä, vaikka tosiasiassa me emme pelkällä kiertelyllä ja kieltäytymisillä muuta asioidentiloja miksikään. Kiertämällä veroja ja kieltäytymällä varallisuuden jakamisesta monet rikkaimmista saattavatkin hyökätä kapitalistista järjestelmää vastaan. Ahneus, rikkauksien haaliminen ja verojen kiertäminen voi johtaa meidän modernin valtakuntamme tuhoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Uuusliberalismius kuulostaa kuin vasemmiston vastineelta Timo Soinin punavihreästä vihollisesta.

Kehenhän viittaat Suomessa uusliberalismiudella? Kaikkiin porvaripuolueisiin?

Käyttäjän TommiLaitinen kuva
Tommi Laitinen

Vastakkainasettelu on noin talouspoliittisesti ajatellen olemassa, vaikka sekin on toki luotu asetelma. Se on muotoa: talouspoliittinen vasemmisto (mm. Marx, Keynes, Piketty, Krugman, Stiglitz eli sosialismi/sosiaalidemokratia) vs. talouspoliittinen oikeisto (mm. Smith, Hayek, Friedman yms. eli klassinen taloustiede/uus- tai markkinaliberalismi).

Unohdan Soinin puolueineen tästä vastakkainasettelusta ihan suosiolla. Vastakkainasettelua ei Perussuomalaisiin noin talouspoliittisesti ole, koska ainakin minulle on hieman epäselvää, että mikä siellä sinivihreän vihollisporukan vastapuolella on: äärioikeisto, isänmaalliset, yksittäiset humalapäissään erilaisia kommentteja suoltavat, maahanmuuttokriittiset vai ketkä?

Talouspoliittisesti PS on liittoutunut Keskustan ja Kokoomuksen kanssa. Näyttää siltä, että ilman selkeää ja läpinäkyvää omaa agendaa, perussuomalaiset ovat talouspoliittisesti "perässävedettäviä", jotka joutuvat hautaamaan kaikki aiemmat periaatteensa, esimerkiksi köyhien asialla olemisen, Kreikan tukupaketit jne.

Käyttäjän TommiLaitinen kuva
Tommi Laitinen

Tulipa tuossa mieleen kun aloin tiskaamaan, että Soini on tainnut kyllä itse myöntää olevansa nimenomaan oikeistolainen talouspoliittisesti. Viimeistään Reaganista lähtien republikaanien talouspoliittiset linjaukset ovat olleet uusliberalistisia, ja jossakin haastattelussa Soini myönsi tuntevansa vetoa republikaaneihin. Toki jokaisessa puolueessa saattaa olla lopulta hyvinkin erilaisia mielipiteitä, mutta jotta puolue pysyy kasassa, jäsenten on tehtävä aika paljon myönnytyksiä. Toisaalta ehkä juuri tuo Soinin heitto republikaaneista vahvistaa vain sen, ettei Perussuomalainen puolue ole koskaan ollut "köyhien asialla", mutta varmasti "saat sitä mitä tilaat."

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Uuslibaralismiin voi tutustua katsomalla elokuvan in time jonka scifi teemainen tulevaisuus perustuu aatteeseen. Ainoa poikkeus elokuvassa on se että ihmiset eivät vanhene enään 25 ikävuodenjälkeen mutta valuuttana rahan on korvannut elinaika. Itsekkään en tienyt aluksi elokuvan asia yhteyttä mutta sitten satuin kaivelemaan leffan taustoja. Itsestä olisi kamala elää sellaisessa maailmassa mutta rikkaat olisivat tyytyväisiä kun on ikuinen elämä jolla mällätä.

Käyttäjän TommiLaitinen kuva
Tommi Laitinen

Kiintoisa tulkinta elokuvasta.

Uusliberalismia voi aatteena varmasti verrata moniin asioihin. Nähdäkseni esimerkiksi useissa kolmannen maailman maissa uusliberalismi toimii lainsäädännön ja valvonnan heikkouksien vuoksi ikään kuin itsestään. Siellä lienee sama asetelma kuin In Time-elokuvassa. Köyhimmillä ei ole varaa koulutukseen, lääkäriin, ruokaan ja asuntoon eli he kuolevat nopeasti. Rikkaimmilla on huvilat, niin paljon ruokaa kuin kehtaavat roskiin heittää tai muille jakaa sekä mahdollisuuksien mukaan aseistettuja, palkattuja vartioita, ellei sotavoimat omaisuutensa ja perheensä suojana.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Jep, ja me haluamme/emme halua siirtää tasa-arvoisia länsimaita takaisin jyrkkään luokkajakoon ja epä-tasa-arvoon.

Toimituksen poiminnat